Se tavoite -meikki

Lumenen luomiväri saatu blogin kautta.

Kuten jo mainitsinkin, en ole muistaakseni tehnyt postausta tavoitemeikeistä käytössä. Tässä postauksessa lähinnä luomivärit ja huulikiillot.

Verrattuna aijempaan postaukseen näistä meikeistä, on näitä saatu jo kulutettua paljon. Mutta silti esim. tuo L'oréalin luomiväri ei meinaa millään loppua.

Tässä swatchit näistä. Etenkin tuo L'oréalin luomiväri on todella kaunis ja olenkin siitä saanut kehuja mm. työpaikalla. Välillä jos on kiire aamulla, käytän sitä vain yksinään jonkun rajauksen kanssa.

Ja tuota valkoista Maybellinen nappiahan käytän lähinnä korostusvärinä. Se sopii siihen todella hyvin.

Swatchit on pyyhkäisty sormella puhtaalle iholle. 

Oriflamen poskipunastakin on enää vain reunat jäljellä.

Swatchit poskipunasta ja huulikiilloista.

Alla on sitten sellainen perusmeikki joissa olen käyttänyt tuota Lumenen luomiväriduoa sävyssä 14 Pajun varpu ja L'oréalin luomiväriä. Näissä on kiva kun tummuutta voi säädellä, itse halusin nyt tehdä hieman kevyemmän meikin ja käytin sävyjä hyvin kevyesti. Näin nämä sävyt sopivat paremmin kevääseen kuin jos olisi tehnyt tumman meikin.

Tämmöinen siitä sitten tuli. Huulilla on tuota Dermosilin huulikiiltoa sävyssä Perfect peach.

Oletteko jaksaneet meikkailla näin korona -aikana? Itse olen kotona olosta huolimatta meikkaillut lähes päivittäin, osittain siksi että voin ottaa blogikuvia ja osittain myös sen takia että se piristää. Vaikka onhan se hassua meikata vain kauppareissulle... 

-T

NYX Professional Makeup Can't stop Won't stop -meikkivoide

Tässä männäpäivänä ostin itselleni uuden meikkivoiteen (ihan kun olisin tarvinnut...) ja päädyin valinnoissani sitten tähän NYXiin. Tämä taitaa olla hieman uudempaa settiä ja koska NYX on merkkinä mielenkiintoinen ja melko edullinen, halusin valita sarjalta jonkun meikkivoiteen.

Olenhan ollut tyytyväinen merkin silmämeikkeihin.

Meikkivoide on lasipullossa pumpulla varustettuna. Lasipullo tuo mielestäni aina hieman ylellisyyden tuntua, vaikka ei mulla ole mitään ongelmia käyttää tuubeissakaan olevia meikkejä.

Tämä on sävyssä Vanilla.

Kuvahan hienosti tarkentui mummokäsiini, mutta olkoot. Koostumuksessa ei ole mitään erikoista, sellaista sopivan juoksevaa, mutta ei kuitenkaan lähde karkuun annosteltaessa.

Testailin tätä muutaman kerran, mutta totesin että vaikka olin innoissani tämän ostettua, ei tämä sopinut omalle iholleni.

Sävy oli kyllä hyvä, mutta en saanut millään tätä asettumaan nätisti iholleni. Meikki jäi jotenkin muhkuraisen näköiseksi ja epätasaiseksi. laitoin sen sitten sienellä, siveltimellä tai sormin. Oma ihoni on välillä hieman haastava meikkien suhteen, joten valitettavasti tämän meikin joudun laittamaan eteenpäin.

Tässä vielä kuvia ennen ja jälkeen meikkivoiteen:

Kuten kuvasta näkyy, kasvojeni iho on punoittava ja siinä on pisamia.

Meikkivoide kyllä peittää hyvin punaisuutta, mutta ehkä saatatte nähdä tuon epätasaisuuden jonka meikki tekee. Vähän tuollainen röpelöinen.

Harmittaa kyllä tosi paljon kun NYXistä muuten tykkään, mutta onneksi maailma on täynnä meikkivoiteita ja kyllä sieltä niitä hyviäkin löytyy.

-T

Blogihaaste: Minun kesäni

Sain Lauralta kivan haasteen kesään liittyen. Ja koska kesähän on mitä parhaimmin menossa, onkin nyt aika tarttua tähän haasteeseen.

1. Lippis vai lierihattu?

Lippis. Haluaisin kyllä käyttää lierihattujakin, mutta omistan niin pienen pään että sopivan kokoisia hattuja on muutenkin vaikea löytää. Lisäksi todennäköisesti hukkuisin lierihatun lieriin. Myös kalastajanhatut ovat kovasti käytössä näin kesällä kun mun on pakko pitää hattua ettei tule huono olo.

2. Pehmis vai jäätelöpallo?

Hmm... en ole kova syömään jäätelöä, mutta ehkä sitä useammin tulee pehmis valittua kuin pallo... tai ehkä aikalailla tasan... Pehmiksestä kelpaa vain ja ainoastaan vanilja (olen tylsä) ja jäätelöpallosta vanhanajan vanilja tai laku.

3. Herneet vai mansikat?

HERNEET!! Ehdottomasti herneet. Rakastan tuoreita herneitä ja yleensä ostankin niitä paaaaljon. Ja syön ne yksin koska en halua jakaa niitä muiden kanssa. 

4. Palju vai järvivesi? 

Hmm.. mieluummin palju. En ole kova uimaan koska saan helposti suonenvetoja. Yleensä käynkin rannalla ollessa vaan viilentymässä vedessä kuin uimassa. Paljussa voi sitten vain lillua :)

5. Grilliherkut vai kesäkeitto?

Tää on helppo. Grilliherkut. Rakastan grillaamista. Tai siis grilliruokien syömistä, joku muu voi hoitaa sen grillaamisen. Makkaraa, maissia, paprikaa, vartaita om nom nom...

6. Mökki vai teltta?

Mökki. Oon sen verran neiti. Tai kyllä se telttakin menis muutaman yön jos on tarpeeksi pehmeä alusta ja vessa lähellä. Mutta mökki järven rannalla... Ahh.

7. Varjo vai auringonpaiste?

Auringonpaiste useimmin, mutta näillä helteillä täytyy myöntää että useimmiten olen hakeutunut ulkona ollessa varjoon, juurikin sen takia että on niin kuuma että tulee huono olo. Mutta rakastan kyllä auringonpaistetta.

8. Kesäsade vai kesätuuli?

Noh, kesätuuli koska vihaan sadetta. Tietenkin luonnon takia on hyvä että sataa, mutta voisi tehdä sen silloin kun mun ei tarvii mennä ulos. Varsinkin täällä päin lähes aina kun sataa, myös tuulee niin ettei sateenvarjosta ole mitään hyötyä. Eniten sateessa häiritsee se että silmälasit kastuu ja niitä joutuu koko ajan pyyhkimään kuivaksi. Mutta kesätuuli helteellä on ihanaa.

9. Lavatanssit vai festarit?

Molemmat. Lavatansseissa ei tosin ole tullut vuosiin käytyä, mutta niissä on aina niin hyvä tunnelma vaikka en osaakaan tanssia. Festareita on niin moneen eri makuun että monet löytävät niistä itselleen sen oman. Itse olen nyt tulevanan viikonloppuna menossa vuotuiselle We Love -festareille.

10. Roadtrip vai riippumatto?

Tähänkin vastaan että molemmat, vaikka kumpikaan ei oikein ole mahdollista. En omista autoa enkä riippumattoa. Miten ihanaa nyt olisikaan maata riippumatossa ja lukea kirjaa tai suhata ympäri suomea ilmastoidussa autossa??

11. Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Hiirenkorvat... En ole tuosta syreenistä ihan varma onko se yksi niistä tuoksuista kesäisin joka saa henkeni salpautumaan, sillai huonolla tavalla.

12. Mato -onki vai golfmaila? 

Onki, jos joku muu hoitaa madon laiton ja kalan oton. Golfia en ole koskaan kokeillut, eikä edes ole mitään mielenkiintoa. Siitä huolimatta olen saanut hankittua itselleni kivuliaan golfkyynärpään.

Haasteen saa napata kuka vain haluaa. Näitä on aina kiva tehdä :) 

Kuvina olen käyttänyt epämääräisiä otoksia facebookin kuvistani. 

Kiitos Laura!

-T

Inspiraationa Sannin kulmakarva(t)

Näin kuvan Sannin Instagram tilillä jossa hänellä oli hauska punainen viiva toisen kulmakarvan alla. Ja pakkohan sitä oli sitten apinoida. Kuvaa siitä en nyt tähän saanut (buu) ilman että olisin samalla tägännyt firmani ig -tilin, mutta voitte käydä kurkkaamassa kuvan Sannin tililtä sannivirallinen.

Sannin kulmaviiva oli tehty punaisella ja hänellä on nyt punaiset hiukset. Itse tein sen sinisellä koska siniset hiukset. Tein viivan oikeaan kulmaan koska oikeakätisenä koin sen helpommaksi.

Ja tältä se sitten näytti:

Eipä tää nyt mitenkään ihmeellinen oo, mut jotenkin se näytti vaan niin kivalta Sannilla :)

Tämän postauksen myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanaa juhannusta! Itsehän vietän senkin tukevasti töissä... 

-T

25 faktaa minusta

Blogeissa on näkynyt fakta -postauksia joissa kerrotaan asioita joita lukijat eivät bloggaajasta varmaan tiedä. Tää vaikutti sen verran kivalta että päätin tarttua härkää sarvista ja naputella omani. :)

1. Olen asunut lapsena Jugoslaviassa 4 vuotta ja puhunut silloin sujuvaa serbiaa, mutta koska suomessa sillä taidolla ei 5 vuotiaana tee mitään on sekin taito jäänyt.

2. Kyllästyn helposti. Olen aloittanut nuorena vaikka mitä harrastuksia jotka olen sitten jättänyt kesken kun en ole enää jaksanut. Mm. partio, ratsastus ja ju-jutsu.

3. Olen ruoka-ainerajoitteinen. Tai ns. supermaistaja. En ole allerginen varsinaisesti millekään ruoka-aineelle, mutta maistan maut niin vahvasti että reagoin pahoihin makuihin yökkäämällä. Siksi ruokailuni on aina todella hankalaa jos menen jonkun toisen luo syömään. Tämä myös rajoittaa matkailua koska pelkään että noissa eksoottisimmissa kohteissa ei oo mulle mitään syötävää. Olen huomannut että muut ottavat tästä asiasta isomman ongelman kuin minä. Olen oppinut esim. ennen juhlia syömään kotona hyvin ihan vaan siltä varalta että siellä ei ole mulle mitään syömistä.

4. Olen töissä varsinainen siivousfriikki. Jos tavarat ei ole järjestyksessä, saan hepulin. Tämähän luonnollisesti ei näy kotona jossa levitän kaiken levälleen ja jätän siihen. Sanonkin aina että en tuo töitä kotiin.

5. Hermostun helposti. Välillä liiankin helposti. Ja yleensä mun lauseet alkaakin että; Mua ärsyttää ku... Tästä tavasta pitäisi päästä eroon. Mutta sitten mulla ei olisi mitään sanottavaa.

6. Eksyn helposti. Mun pitää todella tarkkaan seurata paikkoja jos menen johonkin uuteen paikkaan tai seuraavalla kerralle en löydä sinne enää. 

7. Edelliseen liittyen, menen myös sekaisin helposti. Jos tulen esim. Kampin kauppakeskuksessa "vääriä" liukuportaita alas, menee mulla hetki hahmottaa että missä mää oikein olen. Tämä herättää hilpeyttä ainakin miehessäni. Toinen on Itiksessä ku tuun kaupasta ulos, lähden lähes poikkeuksetta kävelemään sinne suuntaan mistä tulimme vaikka olimme matkalle toiseen suuntaan.

8. Olen patalaiska. Ideoita ja suunnitelmia on vaikka muille jakaa, mutta niiden toteuttaminen usein jää koska en vain jaksa.

9. Olen myös tyhmä kuin saapas. En tiiä mistään mitään. Jos joku asia ei kiinnosta mua en myöskään tiedä siitä mitään. Tämän oon saanu kokea töissä hotellissa kun asiakas kysyy että missä täällä on sellainen ja sellainen kauppa tms niin oon ihan huuli pyöreenä et mitä? 10 vuotta sitten multa kysyttiin että missä täällä on keittiötarvikkeisiin erikoistunut liike. En vieläkään osaa vastata siihen.

10. Vihaan ruoanlaittoa. Olen mieluummin nälissäni kun kokkaan. Onnekseni minulla on mies joka rakastaa kokkaamistä ja minä hänen tekemiään ruokia. Silloin kun olimme erossa n. puoli vuotta, laihduin 6 kiloa koska tein ruokaa ehkä kerran viikossa. Hrrr...

11. Nauran todella harvoin. Mutta sitten kun nauran, nauran koko vuoden edestä. Moni ystävistäni ei ole koskaan kuullut mun nauravan. Se ei silti tarkoita sitä etteikö minulla olisi hauskaa.

12. En juo kahvia, enkä koskaan ole lukenut. Olen teen litkijä. Lempi teetäni on vihreätee sitruuna tai joku makea marjatee.

13. Haluaisin itselleni yliluonnollisia voimia. Jos saisi valita vain yhden, olisi se telekineettiset voimat. Myös näkymättömäksi muuttuminen olisi kivaa. 

14. Pelkään lentämistä. Tai lähinnä sitä nousua. Sitten kun koneen turvavyövalo lakkaa palamasta, rentoudun hieman. 

15. Syy siihen miksi en pidä joulusta on se että nuorempana jouduin viettämään jouluni sukulaisten kanssa jotka haukkuivat minut joka kerta milloin mistäkin. Yleensä lähdinkin sieltä aina itkien pois kunnes täysi-ikäiseksi tultuani en enää suostunut menemään sinne. Sen jälkeen en ole enää joulua viettänyt. Tykkään lahjoista, koristeista ja joululauluista, mutta se jouluna yhdessäolo saa mussa aikaan paniikin. Jos se yhdessäolo tarkoittaa että juhlitaan joulua yhdessä. Siksi olenkin jouluisin joko töissä tai yksin kotona.

16. Olen myös ollut pahasti koulukiusattu koko peruskoulun ajan, minkä vuoksi olen oppinut uskomaan sen että olen tyhmä ja ruma. Kärsin sen takia ajoittain masennuskohtauksista jolloin rupean hokemaan itsekseni että tyhmä tyhmä tyhmä.

17. Haluaisin käydä silmien laserleikkauksessa, mutta en uskalla. 

18. Pelkään ampiaisia. Ja hämähäkkejä. Ja ukkosta.

19. Pelkään vanhenemista ja kuolemaa. Siitäkin huolimatta että aika ajoin toivon omaa kuolemaani.

20. En pysty käyttämään ballerinoja tai tavallisia korkokenkiä koska mulla on niin kapea kantapää että astun niistä aina ulos. Lisäksi asentovirheen takia siinä vaiheessa kun pitäisi astua se kanta takaisin sinne kenkään, astun siitä ohi. Siksi kesäisin käytän joko tennareita tai jotain remmikenkiä.

21. Rakastan kirjoja. Aloitin lukemisen ensin Aku Ankoista ja siirryin sitten näihin perinteisiin Neiti Etsiviin ja Nummelan Ponitalleihin. Yläasteen aikana siirryin kauhukirjallisuuteen ja Stephen King on yksi suosikkikirjailijoistani. Nykyään vaan ei tuu luettua niin paljoa kun tuntuu että heti kun avaa kirjan niin rupee väsyttään. Yleensä luenkin sen 10 minuutin työmatkan.

22. Olen kissaihmisiä. Myssyn poismeno oli kova paikka ja edelleen ikävöin maailman kauneinta kisuliinia. Mosse on mulle rakas ja tärkeä ja ensimmäisestä päivästä asti tuli meille jäädäkseen, mutta silti välillä katson sitä ja ajattelen; sää et oo Myssy. Ehkä jonain päivänä Mossesta tulee yhtä rakas kuin Myssystä.

23. Olen yleensä terve, jos ei lasketa jatkuvasti mukana kulkevaa pikku flunssaa. Mutta siis kunnolla olen kipeä vain todella harvoin. Ainoa tauti jonka saan sekunnissa, on mahatauti. Jos tiedän jollain olleen sen niin että olen ollut lähettyvillä, osaan jo laskea päivän jolloin se mulla alkaa. Silloin olen poikkeuksetta viikon poissa pelistä.

24. Mulla on paha tapa purra kynsinauhoja. Tässä tätä kirjoittaessa jyrsin sormia kun pysähdyn miettimään että mitähän sitten kirjoittaisin. Ei hyvä.

25. Haluaisin olla kaunis. Siis oikeasti kaunis. Mutta kun en ole, niin näillä mennään.

-T

Vihainen Vappumeikki

Vappu oli ja meni ja tää postaus on nököttänyt luonnoskansiossa vaikka ja kuinka..

En sit kuitenkaan lähtenyt laivalle pinkeissä kulmakarvoissa, vaan laitoin sen pinkin ihan vaan luomille. Joukossa myös keltaista kulmaluulla ja vihreää alaluomella vaikka se ei sieltä paljoa näy. 

Otsikkona vihainen, koska ilme on sen verran kiukkunen tässä :D Ja aurinko killitti suoraan silmiin..

Luomiväreinä rakkauspaletti Neon Eyes ja huulilla kuvissa ei muuta kuin huulirasva, mutta laivalle päästyäni laitoin sitä Rimmelin Provocalipsiä, joka näkyy tässä postauksessa. Näillä mentiin ja hyvin pysyi koko yön meikit naamalla. Paitsi toi huulilakka joka piti jossain vaiheessa yötä ottaa pois kun huulet tuntu lähinnä kuivalta paperilta...

-T

Vähän värikkäämpi Sleek -meikki

Viimeksi oli hailakka meikki Sleekin paletilla, joten nyt piti laittaa sitten vähän väriä. Käytin paletin keltaista ja oranssia väriä. Kuvissa näyttää kun luomivärejä ei olisi häivytelty kunnolla, mutta livenä ne ei näyttäny noin vahvoilta rajoilta. Syytän siitä kuvankäsittelyä, kun alkuperäiset kuvat oli sen verran tummia että mun piti kirkastaa ja syventää niitä että sain sävyt näkymään.

Mua harmittaa myös että kaunis kirkkaankeltainen luomiväri muuttuu mun iholla aina tommoseksi likaisen väriseksi... Ja jos alle laittaa valkoista luomiväriä, keltainen ei oo enää kirkas vaan vaalea. Buu!

Meikissä käytetty siis Sleekin Ultra Mattes V1 Brights -paletin sävyt BAMM! (keltainen) ja STRIKE (oranssi). Sleekin Blush By 3 -paletin keskimmäistä punaa. Meikkipohjana L'oréalin Nude Magique CC -cream ja kuvasta unohtunut IsaDoran irtopuuteri. Rajauksena Avonin Mega Effects Liquid Eyeliner. Kulmissa tehokäytössä oleva Rimmelin kulmakynä sävyssä Hazel. Huulilla rajauksena Cover Coverin kynä sävyssä 05 ja suosikkipunani pinkin sävyistä, Rimmelin Colour Show Off sävyssä Pink Fame. Luomivärinpohjustajana toimii Avon ja ripsivärinä tuttu ja turvallinen Clump Defy. 

Taidan lopettaa ton ripsivärin laittamisen näihin kuviin, koska se on aina se sama. Laitan tästälähin vain jos käytössä on ollu joku muu ripsari. :)

Tämä meikki sopi mun mielestä hyvin pääsiäiseen, jolloin sen näpersin peräti kauppareissulle.

-T

Ystäväkirja

Keyword: Love blogissa oli ihana Ystäväkirja- postaus, ja halusin sitten tehdä samanlaisen koska olen luonteeltani matkija.

Nimi: Taru

Lempinimi: Tarza

Ikä: 34

Pituus: 165,5cm

Silmien väri: Vihreänruskeat

Horoskooppi: Vesimies

Harrastukset: Lukeminen, kuntosali, bloggaaminen

Nämä asiat tekevät sinut onnelliseksi: Myssy, kirjat, ystävät, rakkaus

Eniten ärsyttää: Välillä tuntuu että ihan kaikki. Mutta ainakin ihmiset jotka kävelee päälle, valittaa, kitisee ja muutenkin on ärsyttäviä. Mur.

Paheesi: Uudelleen alkanut tupakointi (hyi minua) ja colan juonti. Joku päivä lopetan vielä molemmat!

Kaksi rakkainta tavaraa: Tyyny ja kännykkä.

Kaksi turhinta tavaraasi: Juuri nyt ei tule mitään mieleen, mutta eiköhän niitä ole useampikin.

Mikä on mielestäsi kaunista: Esim. kukat, ihanat ihmiset ja rakastuneena lähes kaikki :)

Mitä ruokaa rakastat: Kunnon pihviä. Nam.

Puhelimesi soittoääni: Haluaisin siihen Galvanizen, mutta tällä hetkellä siinä on puhelimesta löytyvä Lucky Five. Ja luurihan on Lumia 720.

Luottovaatteesi: Farkut ja huppari (+tennarit)

Millainen olet vihaisena: Se riippuu niin paljon vihan laadusta. Mökötän, huudan, paiskon tavaroita, riehun tai itken.

Kenelle soitat ensimmäisenä kertoaksesi ilouutisen: Miehelle. Myös huonot uutiset.

Mitä tekisit jos voittaisit lotossa miljoonan: Maksaisin asuntolainan pois ja ostaisin ehkä toisenkin asunnon... tai mökin.

Ärsyttävin piirteesi: Loukkaannun todella helposti. Ja se ei jää keltään huomaamatta. Ja se ärsyttää ihmisiä.

Keksintö jota ilman et voi elää: Tietokone tai kännykkä.

Minkä taidon haluaisit osata: Tavaroiden liikuttamisen ajatuksen voimalla.

Erityistaitosi, josta olet ylpeä: En tiiä olenko siitä nyt niin ylpeä, mutta hyvä mieli tulee siitä kun asiakkaat sanoo että en oo ikinä saanu yhtä hyvää hierontaa ku sulta.

Missä olet erityisen huono: Kokkaamisessa. Siksi en sitä tee... ikinä!

Jatka lausetta "Hävettää tunnustaa että...": olen oikeasti tyhmä kuin saapas. No ei, ei edes hävetä tunnustaa sitä, sillä sehän on fakta.

-T

Syntymämerkistä tatuoinniksi

20. päivä maaliskuuta mun elämä muuttui. Vielä en osaa tajuta sitä, mutta kyllä se tästä.

Mulla on kaulassa iso punainen syntymämerkki. Ollut koko elämäni. Vihasin sitä. Vihasin niin paljon. Se punanen läntti on tehnyt mun elämästä helvettiä. Olen kokenut todella pahaa kiusaamista sen takia, niin koulussa kuin työelämässäkin. Ihan tähän vuoteen asti. Kommentoijat eivät välttämättä ole tarkoittanut sitä pahalla, mutta kun on koko elämänsä joutunut kuuntelemaan haukkuja ja pilkkaa asian takia jolle ei itse voi tehdä mitään, ei jaksaisi kuulla minkäänlaisia kommentteja. On ollut ihmisiä jotka ovat kysyneet, mikä sulla on kaulassa? Se on syntymämerkki. Ai jaa. Ja juttu on jäänyt siihen. Mutta sitten on niitä ihmisiä jotka vastauksen saatuaan päivittelee monta kertaa et luulin sen olevan iso fritsu. No mut ei oo. Ei ei mut se näyttää siltä. Joo mää tiiän. Eiku ihan oikeesti mää luulin et se... JOO MÄÄ TIIÄN!!! Monta kertaa... sadat ihmiset tän 34 vuoden aikana.

Yläasteella rupesin peittämään sitä. Aluksi Joe Blascolla, myöhemmin Max Factorin Pan Stickillä. Sitten vähän helpotti kiusaaminen. Mutta vain vähän. Yläaste oli pahinta aikaa. Työelämässäkään en ole saanut rauhaa. Olen joutunut lähtemään töistä itkien kotiin pilkkaamisen takia. Luulin että mitä vanhemmaksi tulen, sen helpompaa se olisi kun kaikki ympärilläni olisi aikuisia ja osaisivat käyttäytyä... mutta ei.

Jokunen vuosi sitten menin plastiikkakirurgille joka ehdotti laserointia. Kävin useita kertoja laseroitavana, mutta tuloksena oli se että väristä saatiin puolet pois, mutta se siinä. Verisuonimuutos on niin syvällä että sitä ei saa kokonaan pois. Tilkan lääkäreiden kanssa keskustelin sen leikkaamisesta. Mutta he eivät siihen suostuneet koska siihen jäisi iso arpi. Ja koska juttelin heidän kanssaan messuilla, oli merkki peitettynä joten he eivät nähneet sen kokoa, mutta arvelivat että se vaatisi ihonsiirron. Et se siitä sitten.

Jo kauan aikaa sitten isoveljeni ehdotti että ota siihen tatuointi. Silloin parikymppisenä en siihen halunnut ryhtyä koska kuva olisi niin näkyvällä paikalla. Mutta viime vuoden lopussa tuli mitta täyteen. Minähän otan sen tatuoinnin. Nykyaikana tatuoinnit ovat jo niin yleisiä ja kun valitsee kauniin ja herkän kuvan, ei se voi haitata ketään. Valinnaksi osui kirsikankukat. Kukat on kauniita ja herkkiä, kirsikankukat lisäksi vaaleanpunaisia joten syntymämerkin väriä voi käyttää hyväkseen.

Tässäpä muutama kuva ennen ja jälkeen operaation.

Epätasainen väritys oli yksi syy miksi jälkeä ei saanut kokonaan pois. Ennen tatuoinnin ottamista kävin vielä ihotautilääkäriltä varmistamassa ettei kuvalle ole mitään estettä. Ei ollut. Sitten ei muuta kun matka kohti Hakaniemeä ja Liskogalleriaa. Siellä oli minua vastassa kiukkuisen oloinen tyttö joka melko töykeästi sanoi että syntymämerkin päälle ei tatuoida. Ei vaikka kuinka olisi lääkärin lupa. Onneksi siinä oli toinenkin tyttö joka haki omistajan paikalle, joka sitten teki päätöksen että voidaan tatuoida. Jos hän olisi myös antanut kielteisen vastauksen, en olisi kestänyt.

Torstaina 20.3 sain ajan, tatuoijana ihana nuori mies nimeltä Jan. Tunnelma Liskogalleriassa oli todella lämmin ja rento, ja vaikka tatuoinnin ottaminen sattui ihan hirveesti, korvasi ilmapiiri sen kokonaan.

Pelkästään jo siirtokuva riitti peittämään  merkin. Pahoittelen kännykällä otettujen kuvien laatua..

Ai kauhee miten huono kuva. Mut tässä on neljän tunnin nakuttelun tulos.

Fiilis on ihan mieletön. Kukaan ei voi tajuta miten mieletön!! Mulla on mennyt omaisuus mm. niihin Pan Stickeihin, kaulan peseminen paksusta meikkivoidekerroksesta ei ole helppoa ja jokainen paita ja takki on pitänyt ostaa sen perusteella että minkälainen kaula-aukko siinä on. En tiiä näkyykö näistä kuvista niin hyvin miltä mun huivit ja takinkaulukset näyttää.

Ei enää tätä ongelmaa. Voin käyttää huiveja ilman että ne pitäisi köyttää kaulan ympärille, ilman sitä pelkoa että syntymämerkki vilahtaa sieltä.
Voin avata oven tuntemattomalle ihmiselle ilman pelkoa siitä että onko meikki tarpeeksi peittävä.
Voin lähteä ulos ihan tosta noin vaan, ilman että pitää ensin meikata kaula tai laittaa huivi.
Ei tarvii panikoida töihin lähtiessä että tuliko se Pan Stick mukaan.

Hyvästi siis Pan Stick ja meikinpoistoliinat joita käytin kaulan putsaamiseen.

PS kulki aina pienessä pussukassa mukana. Viimeisimpänä Madeira-pussukka. Ja vaikka olen käyttänyt PS jo monta kappaletta, en ole koskaan ottanut niitä mukaan loppuneisiin tuotteisiin, samoin kuin liinoja, koska en ole halunnut selitellä niitä.

Tässä vielä kuva kun syntymämerkki on peitetty Pan Stickillä. Melko hyvin peittävää vai mitä? Siskoni suosituksesta siirryin aikanaan näihin ja onhan nää halvempia kuin Blascot. Sticki kesti päivittäisessä käytössä lähes puoli vuotta.

Nyt olen onnellinen.

-T

Pleksit x 3

Ostin uudet silmälasit... Nyt mulla on niitä kolmet kappaleet samoilla vahvuuksilla. :) Parin vuoden välein tulee sellanen et nyt pitää saada uudet lasit. Tälläkertaa halusin ne häiden takia, eihän vanhoissa laseissa sovi vihille mennä!!!

Tässä nää nyt olis.

Ennen käytin sellasia metallisankaisia laseja, mut sit ne sai niin paljon iskua töissä et ne ei enää kestäny. Sillon ostin ekat tämmöset muoviset ja näihin oon sit jumahtanut.
Tässä punaiset Voguen kehykset. Sain silloin päähänpinttymän et haluan punaiset lasit. Pinkit oli kans ihanat, mut päädyin sit näihin. Tuo kivasti särmää, mut meikin kanssa pitää miettiä että sopiiko näitten kaa.

Seuraavaksi halusin sit jotain sellaista, jossa ei tarvii miettiä et sopiiko sininen luomiväri näitten lasien kaa. Kehykset taasen Voguen, sama malli kun punaset. Sangat on ruskeet. Nää on nyt ollu vakikäytössä, sillon tällön laitan punaset vaihtelun vuoksi.

Uusimmat on sit vähän eri malliset ja mustat. Nää laitan sit häihin ja otan sen jälkeen vakikäyttöön muiden lasien kaa. Herr Saksan mielestä näytän näissä fiksulta. :D Ou jee. Näillä siis mennään.

Kaikki lasit oon ostanu Instrumentariumista. Ei mikään maailman halvin pulju, mut oon jotenki jämähtäny sinne. Ja itseasiassa näitä laseja etsiessä, Nissenillä, Silmäasemalla tai Specsaversiltä ei löytyny mitään kivoja malleja. Mulla on niin vampukan muotonen ja äärettömän pieni pää. (ja iso nenä ja pienet silmät ja paksut posket ja pieni suu ja ruma leuka). Et sillai.

Ensimmäinen kysymys teille lukijoille. Mitkä pleksit sopii parhaiten? :)

-T